Gradua pitäsi tehdä. Vaan kun ei huvita. Mikä minua odottaa tulevaisuudessa? Työttömyys, epävarmuus. Jos sairauteni käy ilmi työhaastattelussa, se on sitten sen työpaikan menoa. Ei kukaan halua ehdointahdoin ottaa viallista ihmistä töihin. Minun alallani on muutenkin työpaikkoja vähän. On todennäköistä, että työttömyys odottaa. Minä jarrutan tahallani valmistumista. Tiedän sen. Nukun paljon, pakenen sillä todellisuutta. Sitten kulutan aikaani netissä.Turhilla sivuilla. Ei mitään hyödyllistä. Voi että tunnen oloni typeräksi. Minulla olisi valmistuminen ihan käsillä, silti en halua sitä.

Pitäisi siivota, en halua sitäkään. En halua mitään mikä parantaisi minun oloani ja veisi eteenpäin. Haluan jäädä menneeseen.

Kävin eilen lääkärillä. Masennuslääkkeet jätetään pois pikkuhiljaa. Vaikka ehkä näiden kirjoitusten perusteella tarvitsisin sitä kipeästi. Mutta en halua syödä montaa lääkettä.

Edelleen poden ajatusta siitä että olen jotenkin todella vammainen ja viallinen kun olen sairas. Sellainen, jonka natsit olisivat ampuneet samantien pois kuleksimasta. Rodunjalostusta. Koskahan sitä oppii hyväksymään itsensä tällaisena.

En tiedä vieläkään vastausta mihinkään. Kaveri yrittää lasta. Koska minä yritän? Saanko yrittää? Olisinko hyvä äiti? Voi luoja miten isoja kysymyksiä!